Kliininen näkökulma: MDR1-mutaatio

Työskentelen päivystävänä pieneläinlääkärinä tarjoten hätäensiapua vakavasti sairaille lemmikeille. Potilaani vaativat usein intensiivistä sairaalahoitoa ja päätöksiä on tehtävä nopeasti. Monille potilailleni lääkkeiden haittavaikutukset voisivat olla pahimmillaan jopa henkeä uhkaavia. Eläinlääkärinä toivoisin että vähintään kaikki hoitamani colliet, australianpaimenkoirat ja shetlanninlammaskoirat olisi tutkittu MDR1-mutaation varalta ennen lääkitysten aloittamista. Tässä artikkelissa kerron teille, miksi.

MDR1-geeni tuottaa proteiinia, joka on merkittävässä roolissa lääkeaineiden kuljetuksessa koiran elimistössä. Koirilla, jotka ovat homotsygootteja (ovat perineet molemmilta vanhemmiltaan geenin virheellisen muodon) MDR1-mutaation suhteen, tämä kuljetusmekanismi ei toimi normaalisti. Monet yleisesti käytetyt lääkeaineet voivat aiheuttaa näillä koirilla vakaviakin sivuvaikutuksia.

Tietyissä roduissa MDR1-mutaatio on hyvin yleinen (Taulukko 1.). Mutaatiota voitaisiin kuitenkin mahdollisesti löytää mistä tahansa rodusta.  

Taulukko 1. MDR1-mutaation yleisyys tietyissä koiraroduissa

ROTU HETEROTSYGOOTTEJA HOMOTSYGOOTTEJA
Colliet 42 % 36 %
Australianpaimenkoira 37 % 7 %
Shetlanninlammaskoira 19 % 8 %
Chinook 13 % 1 %
Vanhaenglanninlammaskoira 13 %  

Muita rotuja, joissa mutaatio on yleinen: pitkäkarvainen whippet, saksanpaimenkoira, silkkivinttikoira, miniaustralianpaimenkoira

MDR1-mutaation tunnetuin ja erittäin vakava vaikutus on sen aiheuttama alttius loishäätölääke ivermektiinin toksisille vaikutuksille. Normaalisti ivermektiini ei pääse veri-aivoesteen yli aivoihin. Koirilla, joilla on kaksi kopiota geenin virheellisestä muodosta, lääke pääsee aivoihin ja aiheuttaa hengenvaarallisia neurologisia oireita, kuten halvausta ja kouristelua. Suomessa koirien hoitoon ei käytetä ivermektiinivalmisteita mutta lampaiden tai hevosten kanssa työskentelevillä koirilla ivermektiinimyrkytys voi olla mahdollinen. Koira voi potentiaalisesti saada ivermektiinimyrkytyksen syömällä runsaasti esimerkiksi sellaisten lampaiden tai hevosten ulostetta, jotka on juuri matolääkitty ivermektiinivalmisteella. Näin ollen työkoirien MDR1-statuksen testaaminen on suositeltavaa.

Alttius ivermektiinimyrkytykselle ei kuitenkaan ole ainoa MDR1-mutaation vaikutuksista. Mutaatio muuttaa monien tärkeiden lääkeryhmien kuljetusta koiran kehossa. Geenin tuottamaa kuljetusproteiinia tarvitaan monissa elimissä. Sitä tarvitaan sekä lääkeaineiden poistamiseen kehosta että vähentämään lääkeaineiden imeytymistä suolistosta. Kun tämä mekanismi ei toimi normaalisti, lääkeaineet saavuttavat elimistössä normaalia korkeampia pitoisuuksia ja pysyvät elimistössä normaalia kauemmin.

Monet tärkeät lääkeaineryhmät vaativat MDR1-geenin normaalia toimintaa jotta niitä voitaisiin käyttää turvallisesti. Ripulin hoitoon käytettävä opioidi loperamidi on keskushermostolle myrkyllistä koirille, joilla on kaksi kopiota geenin virheellisestä muodosta. Koirilla, joilla on yksi kopio geenin virheellisestä muodosta, annosta tulee laskea. Ivermektiinin lisäksi myös muut avermektiiniryhmän loisläätölääkkeet ja matolääke emodepsidi voivat aiheuttaa keskushermosto-oireita koirilla, joilla on kaksi kopiota geenin virheellisestä muodosta.

Koiran MDR1-status vaikuttaa myös nukutusten ja syöpähoidon suunnitteluun. MDR1-geenin tuottama kuljetusproteiini kuljettaa tärkeitä rauhoiteaineita ja kipulääkkeitä kuten opioidi butorfanolia ja rauhoiteaine asepromatsiinia. Koirilla, joilla on kaksi kopiota geenin virheellisestä muodosta, näiden lääkkeiden vaikutus on normaalia voimakkaampi ja niiden annosta on pienennettävä. Myös eräiden syöpälääkkeiden annosta tulee vähentää huomattavasti potilailla, joilla on kaksi kopiota geenin virheellisestä muodosta. Koirilla, joilla MDR1-geenin toiminta on normaalia, syöpälääkitysten määrää ei tule alentaa jotta niiden teho ei alene.

Monet MDR1-mutaation vaikutuksista ovat vielä selvittämättä. Geenin koodaama kuljetusproteiini on myös tärkeässä roolissa veri-istukkaesteessä ja veri-kivesesteessä ja se kuljettaa edellä mainittujen lääkeaineiden lisäksi useita muitakin lääkeaineita. Näiden lääkeaineiden vaikutuksista tai vaikutuksista sikiöön ei ole vielä tietoa.

Yhteenvetona, haluaisin eläinlääkärinä aina tietää koiran MDR1-statuksen sillä haluan tarjota potilailleni sekä toimivaa että turvallista hoitoa. Muistakaa aina kertoa eläinlääkärillenne jos koiran MDR1-status on tutkittu